It's okay not to be perfect

Heyaa!

Täällä taas. Terkkuja kaikille täältä Acerin näytön toiselta puolen, niin siis sen kannettavan tietokoneen, joka oli joskus äidin, mutta jonka sitten ryöstin omaan käyttööni (Sori hei). Pidemmittä puheitta esittelen teille nyt koko vuoden 2013 noloimman ja kamalimman ja tylsimmän postauksen: toivottakaa tervetulleeksi "25 totuutta minusta"! Jos siis päätätte lukaista pidemmälle, en ole vastuussa mahdollisista traumoista joita tekstini todennäköisesti tuottaa. Pahoittelut siis jo etukäteen.

-25 TOTUUTTA MINUSTA-

1. Tänhän te kaikki jo tiesittekin, mutta omistan luonnonkiharat hiukset, joita inhoan ja joiden suoraksi saaminen on suorastaan mahdotonta. (Vinkkejä otetaan vastaan!!)

2. En osaa pitää huonettani siistinä, mikä saa äidin ja isän pinnan palamaan aika nopeasti. Hups. 

3. Sain traumoja siskoni rääkymisestä kun hänelle laitettiin korvikset. Niinpä en itse uskaltanut ottaa korviksia kuin vasta kahdeksan vuotta myöhemmin, 15-vuotiaana. 

4. En tule toimeen kameroiden kanssa; yhden olen tiputtanut mereen, toinen sen sijaan lopetti kuvien napsimisen alle viikon sisällä huomaani päästyään. 

5. En ole kertaakaan käynyt etelänmatkalla, jossa en olisi käräyttänyt selkääni. Seuraavaa kertaa odotellessa.

6. Olen todella huonomuistinen - mielestäni "epätärkeät" asiat menevät toisesta korvasta sisään ja samantien toisesta ulos. 

7. Todistuksessa minulla ei ole koskaan ollut yhtäkään kasia, ainakaan tähän mennessä. 

8. Rakastan aforismeja ja muita mietelauseita, erityisesti niitä, jotka sopivat täydellisesti sen hetkiseen elämäntilanteeseeni. 

9. Olen aina inhonnut sitä, kun ihmiset tuntuvat muistavan minut ainoastaan futiksen pelaajana. Aina, kun pyydetään kertomaan joku positiivinen asia minusta, vastaus on automaattisesti "Ihan sairaan hyvä jalkapallos!!" tai vastaavaa. C'MOON, sekö on ainoo osa musta, minkä ihmiset kokee hyväks?!

10. Olen perfektionisti. Tosi paha perfektionisti. Huh, tulihan sekin myönnettyä. 

11. Siskoni lakkaa kynteni, koska en itse osaa levittää lakkaa vasemmalla kädellä, ei siis sen takia, ettenkö muka osaisi tehdä yhtä hienoja ranskalaisia manikyyrejä... Sarkasmi.

12. Olen tosi huono ottamaan vastaan kritiikkiä. Ehkä sen takia kukaan ei KOSKAAN saa lukea keskeneräisiä kirjoituksiani tai stalkata, mitä teen. 

13. Vasemmalla jalalla potkaiseminen on vaikeaa - eilenkin harjoittelin sitä niin paljon, että sain penikan kipeäksi. Tuloksetta. 

14. Olen järkyttävän huono häviäjä - yritän kyllä olla nöyrä ja antaa toisten iloita voitostaan, mutta ei nappaa. Häviäminen vaan oon liian kamalaa. 

15. Jos ihminen on minusta ärsyttävä, hän saa kyllä huomata sen. Ikävä kyllä olen aika huono kestämään ylimielisiä ihmisiä, jotka kaikenlisäksi valittavat kaikesta. 

16. Jos ihminen kysyy jotain musiikkimaustani, pyrin vastaamaan mahdollisimman vähäsanaisesti. En pidä siitä, että ihmiset inhoavat asioita joista minä pidän, ja vielä ilmoittavat sen yleisesti.

17. Jos eteeni osuu sana, jonka merkitystä en tiedä, etsin sen oitis sanakirjasta. Näin voin seuraavan kerran vaikuttaa fiksulta vaikeaa sanaa käyttäessäni. 

18. Ylemmän seikan takia eräät ystäväni kutsuivatkin minua "käveleväksi sivistyssanakirjaksi". Niin, ja onhan minua naulakoksikin nimitetty. 

19. En ole koskaan ollut hyvä unelmoimaan, koska en tiedä mistä unelmoida. Kaikki unelmoimisen veroiset asiat ovat mahdottomia, enkä halua unelmoida mahdottomuuksia.

20. Olen suorastaan ällistyttävän laiska - en tasan lähde lenkille vapaaehtoisesti ja joskus harkkoihinkin lähteminen on vaikeaa, koska EI VAAN JAKSA. 

21. Pelkään kuollakseni hammaslääkäreitä sekä lääkäreitä. Outoa sinänsä, koska nuorempana paloin halusta tulla lääkäriksi. 

22. Olin usein juontajana koulun juhlissa, kerran jopa lauloin soolon koulun näytelmässä. Yläkoulun aikana en ole astunut lavalle kertaakaan, sen verran paljon esittäminen jännittää.

23. Esitin kerran lentokonetta Kevätkohauksessa juonnon yhteydessä. Se oli ehkä elämäni nöyryyttäväni kokemus, josta saan kuulla vieläkin. 

24. Harrastin joskus sata vuotta sitten tanssia, mutta vain koska ystäväni pyysi minut mukaan. Sain katua päätöstäni, eihän minusta, kankeasta ja täysin rytmitajuttomasta rautakangesta sellaiseen ollut! 

25. Nuorempana halusin olla merirosvo - ja ehdottomasti samanlainen kuin Jack Sparrow! 

Näin. Nyt tämä likka häipyy muualle (nukkumaan) ja jättää teidät oman onnenne nojaan - katsotaan, milloin löydän tieni taas tänne postailemaan! 

Take me back to the summer paradise

"The world is a book and those who travel read only a page."

Heipä hei taas,

kuten eilisessä postauksessa lupasin, keräilen näitä kesälomani kohokohtia nyt ainakin muutamaan postaukseen ja pakko sanoa, että olen sanoinkuvaamattoman ylpeä itsestäni ja siitä, että ylipäätänsä raahauduin tämän päivän Seinäjoen reissun jälkeen tänne Bloggeriin. Jes, olisinpa useamminkin näin ahkera! Se tosin taitaa jäädä toiveeksi...

Kypros. Tarkemmin sanottuna Kyproksen Pernera Famagustan alueella, Kyproksen tasavallassa. Siellä vietimme ikimuistoisen viikon heti rippijuhlieni jälkeen, ihanassa lämmössä, upeissa maisemissa ja rauhallisessa pikkukaupungissa. Kuvia tuolta reissulta riittää, mutta pintaraapaisuna laittelen tähän postaukseen muutamia niistä sadoista, toinen toistaan taiteellisemmista kuvista, joita rippilahjaksi saamallani kameralla (jonka laukaisinnappula päätti sitten matkan aikana mennä mäsäksi) napsin alituiseen.

Oli vain niin ihanaa olla, maata auringossa ja toisaalta myös kierrellä täysin vierasta maata sekä kokea edes pintaraapaisulta kyproslaisten ystävällistä kulttuuria. Niin, tulihan sitä tutustuttua myös paikallisbusseihin ja kyproslaisten ikävään tapaan olla noudattamatta minkään sortin aikatauluja. Kyproksen kaupungeista näimme Larnakan, jossa sijaitsee myös kansainvälinen lentokenttä, kauniin ja idyllisen pikkukaupungin Paralimnin keskustan kolmine kirkkoineen ja akvaarioineen, (KROKOTIILEJÄ JA PINGVIINEITÄ!) sekä Agia Napan, jossa sijaitsee aivan upea luostari, jonka pihassa komeilee yli 600-vuotias jokupuu! (En siis tiedä puun lajia, joten nimesin sen jokupuuksi.) 

 Tokihan meidän myös täytyi käydä tsekkaamassa Agia Napan kuuluisa vesipuisto, joka mainostaa itseään Euroopan suurinpana teemavesipuistona - WaterWorld! Mukava päivä kaikenkaikkiaan, vaikka eihän päivästä selvitty ilman kivuliasta ja punertavaa palanutta nahkaa. Jes. Muuten, ne liukumäet ja muut oli kyllä aika kreisejä, vaikka en uskaltanutkaan mennä puoliinkaan niistä!!

Snorklaustakin tuli kokeiltua. Kyproksella on Välimeren puhtainta merivettä, ja sen kyllä huomasi; kymmenen metrin syvyydessä siintävä pohja tuntui olevan aivan silmiemme edessä! Joo, näimme kaloja, mutta vähemmän kuin olisin odottanut. Eikä siellä pohjassa näkynyt edes sateenkaaren väreissä kimaltelevia koralleja. Eikä Titanicin hylkyä. Silti päivä veneellä oli upea, samoin kuin maisemat Blue Lagoonilla ja Cape Grecolla. Ja kyllä, NYT osaan virallisesti snorkalata! Whoopee!

Hotellimme Jacarandan pihapiiristä löysimme myös muutamia eläinystäviä - kissanpentunelikko Oliverin johdolla oli innokkaasti erityisesti loppuviikosta tunkeutumassa hotellihuoneeseemme, joten koko ajan sai olla hereillä mahdollisten yllätysvieraiden varalta. Ei sillä, etteivätkö kisut olisi olleet suloisia, lutuisia ja aivan ihania, emme vain halunneet terassillemme ilmestyneitä mutaisia tassunjälkiä myös huoneemme sisälle. Iltaisin, kun kissanpoikia härnäävät pikkulapset olivat jo nukkumassa, me siskomme kanssa pidimme näille karvakamuille seuraa - mikä olisikaan mukavampaa kun jakarandapuun lehden kanssa temmeltäminen?!

Kypros on mahtava maa täynnä ystävällisiä ihmisia ja upeita maisemia, joita ei kannata missata! Viikko ei tosiaankaan riittänyt koko tuon upean maan näkemiseen, mutta loma oli silti upea, mahtava ja todella rentouttava, eikä auringosta tai lämmöstä ollut puutetta. Matkamuistoina tuosta reissusta jäi ainoastaan palanut iho, kangaskassi sekä paljon muistoja, jotka tulevat elämään ikuisesti. 

The Days To Remember

Moimoi vaan, te kaikki jotka ovat syystä tai toisesta löytäneet tiensä tänne, no, lievästi sanottuna torsoon (kiitos Julia, kun sivistit minua ja opetit tuon sanan) blogiini, jonka kirjoittaminen on hieman jäänyt tässä kaikkien kiireiden lomassa. Kesäloma siis oli ja meni, koulua ollaan jo käyty viikkoja ja tosiaan tuntuu siltä kun koko kesälomaa ei ois ollukaan. Tosi, tosi, TOSI syvältä, vai mitä? Teistä en tiedä, mutta ainakin minun kesä oli ehkä yksi niistä elämäni parhaista - niinpä päätin tässä kerätä muutamaan postaukseen ne mun kesän kohokohdat, syyt, minkä takia juuri tämä, kesä 2013, oli se kaikista kirkkain tähti muiden joukossa.

Parasta mun kesässä? Vastausta ei tarvitse kauan pohdiskella, sillä ripari ja konfirmaatio kaikkine hienouksineen oli kyllä vertaansa vailla. Siispä muutamia kuvia sekä turhanpäiväisiä jaaritteluja luvassa tässä postauksessa, mikäli jaksat vielä lukea pidemmälle.

                               "A moment lasts only a second, but the memory lives on forever."

Ikävä kyllä en ottanut ollenkaan kameraa mukaan rippileirille Marttisiin (jos olisin ottanut, se kamera todennäköisesti olisi historiaa) joten saatte katsella ainoastaan kuvia rippijuhlistani, pahoittelut siitä. Nyt toivon syvästi, että kirjoittamani teksti on sen verran kiinnostavaa, että edes joku jaksaa lukea edes lähes kaiken kuvien puutoksen unohtaen. 

Lähdin siis riparille Marttisille, Virroille muistaakseni 15.7., epävarmuus varmasti johtuu surkeaksi osoittautuneesta muististani ja siitä, että kesälomalla en tavannut harrastaa sellaista rutiinia, mitä myös kalenterin katsomiseksi kutsutaan. Tuonne Virroille silti lähdin ripariporukan kanssa matkustamaan, toki hieman jännittynein mutta lähinnä innostunein fiiliksin. Voi, kunpa voisin taas päästä istumaan sinne bussiin ja elää koko tuon ihanan, aivan liian lyhyen viikon uudestaan.

                                                  "Sometimes we just have to let things go."

En muuttaisi mitään siinä viikossa, vaikka saisinkin mahdollisuuden. Kaikki ne pingis- ja futispelit, oppikset, raamikset, iltaohjelmat, ihan kakki, ne oli jotain sellasta mitä saa kokea vaan kerran elämässään. Se tunnelma, se porukka. Joo, kuulostaa tosi kliseiseltä, kyllä mä tiedän, mutta se on totuus. En voi korostaa tarpeeksi, että se viikko oli mun elämän yksi parhaista, se oli viikko, jota en tahdo ikinä, IKINÄ unohtaa. Nyt vinkki teille nuoremmille, joilla tuo kokemus on vielä edessä: te teette leirinne. On ihan teistä kiinni, miten mahtava tai vähemmän mahtava teidän ripari tulee olemaan. Positiivinen asenne on kaiken A ja O, ottakaa kaikki irti siitä viikosta ja eläkää täysillä. Kuten sanoin, sen saatte kokea sellasenaan vain kerran elämässä.

Heh, ainakaan mä en aio enää ikinä laskee koskee jollakin onnettomalla rupukanootilla, joten se järkyttävä kauhu ja jännitys ja paniikki oli kyllä aikamoisia once in a lifetime-kokemuksia!

"How hard I wish I could turn back time.."

28.7.2013. Se oli se päivä, jona aurinko paistoi, oli kuuma ja no, mulla oli rippijuhlat. Riparilta lähtö oli vaikeeta, varsinkin kun nyt kaikki päivät siellä on sulautunu yhdeksi, enkä enää tiedä mitä tein minäkin päivänä. Vaikeeta oli myös sunnuntai-iltana tajuta, että tää oli nyt tässä. Mä en enää ikinä tule elämään samaa päivää uudestaan, tuskin pukeudun enää koskaan albaan ja laulan Evankeliumia kirkon käytävällä. Joo, mun pitäis päästä yli siitä, mutta ne muistot on vaan niin vahvoja, niin rakkaita, että en vaan voi. Enkä oikeestaan ees tahdo. 

Rippijuhlatkin oli mahtavat - oli kakkua ja muita herkkuja, hyvää seuraa ja sukulaisia, joita en ollut nähnyt ikuisuuksiin. Rippilahjaksi sain lähinnä rahaa, - mikä tietty oli ihan mukavaa, mutta joo, itselle ainakin tuli tosi pihi olo sen jälkeen - mutta myös kaksi rippiristiä, kultaisen korun vuodelta 1958 kummitädiltäni ja hopeisen, ylisuloisen, kimaltelevan timanttiristin toisilta kummeiltani. Lisäksi sain aivan ihanan hopeisen ristirannekorun, johon olen kyllä ihastunut oikein kunnolla! Tuon päivän muistan varmasti ikuisesti, tai ainakin toivon niin, samoin kun koko menneen kesän. Mahtavat säät, mahtavia ihmisiä, mahtavia muistoja. Mitä muuta olisin voinut toivoa? Niinpä, en yhtään mitään. 

Life Is Like a Camera

Hei taas kaikille, näin tooosi pitkän tauon jälkeen. Ihan oikeesti, kyllähän mä tiesin että tulis käymään näin - jaksan kirjottaa postauksia aktiivisesti pari päivää, sitten tajuunkin että ei enää oo aikaa/kiinnostusta. Älkää nyt ymmärtäkö väärin; kyllähän mä tykkään kirjottaa tänne, mutta jotenkin se tuntuu niin turhalta. Ja kun mä pohdin asiaa tarkemmin, joo, se onkin ehkä turhaa, jos ei katota tätä hetkee pidemmälle. Mut ehkä pidemmällä mittakaavalla tästä näinkin turhan tuntuisesta jutusta kuin blogin kirjoittamisesta on jotain hyötyä. Jos ei mitään muuta, niin ainakin voin sanoa omistavani blogin. Jippii, ihan hypin onnesta. Huomaatteko?

Öö, joo, juhannus oli ja meni. Ellen nyt ihan väärin muista, se taisi olla viime viikolla - tätä ajantajun vajaavaisuutta voinkin ihan hyvillä mielin perustella sillä, että tulin vasta eilen kotiin maalta, mammalasta, jossa ajalla ei tosiaan ole pätkääkään merkitystä. Niin, kertooko tilanteesta jotain, että tuntuu kuin jokainen päivä olis perjantai? Joka tapauksessa, juhannus täällä meillä oli varsin rauhallinen - normaali päivä, mitä nyt valvottiin hieman pidempään, syötiin herkkuja ja käytiin Riihivuoressa kattelemassa kokkoa ja vähän siskon kanssa kuvailemassa isän kännykällä. Näettehän kuvan tuossa tekstin oikealla puolella? Juuri tuon, pienen, mitäänsanomattoman kuvan ottamiseen meni puoli päivää - aivan kuin tuo ei olisi tarpeeksi, poseeraukseni tuntui vielä keräävän runsaasti ylimääräisiä silmäpareja.

                              "More than Santa Claus, your sister knows when you've been bad or good."

Juhannuksena lähdettiin sitten kolmen tunnin ajomatkalle kohti Marttilaa, ystävällisemmin sanottuna landea. (Sana, jonka helsinkiläinen serkkuni opetti joskus junnuna, terkut sinne) Joo, ajomatka oli masentavan pitkä, mutta koska mainostan olevani täysin tylsistymätön, sanon vain että tekemistä olisi voinut olla enemmänkin. Potutusta aiheutti erityisesti se, että olin kyllä ladannut tietokoneelle muutaman pakollisen biisin, mutta sitten unohtanut siirtää kyseiset biisit MP:lleni. No, vihdoin sitten pääsimme Marttilaan - heti kun astuin sisään tuohon tukalan kuumaan omakotitaloon, tiesin että seuraavasta yöstä tulee varsin pitkä. Huh, pelastuksekseni kuitenkin saimme huoneeseen tuulettimen, jonka hyrinä kuitenkin tuntui estävän liikaa siskon nukkumista, joten... No, hyvin nuo yöt lopulta menivät, vaikka viimeinen yö olikin kieltämättä astetta tukalampi. Nyt osaan kyllä arvostaa ilmalämpöpumppua, joka meiltä kotoa löytyy.

                                             "Love is the closest thing our world has to magic."

Yksi rikki mennyt televisio, muutama pikavauhtia tyhjäksi juotu Novelle-pullo, vatsa täynnä pullaa ja mehua. Niin, tulihan sitä kokeiltua uusia, TOSI HIOSTAVIA UA-housuja, potkittua vähän siskon kanssa pehmopalloa... Ja ette kyllä ikinä arvaa - tämä tyttö heitti vihdoin talviturkin!! Okei, Palaisten lammikko on ehkä lämpimpi kuin Päijänne, mutta pakko sanoa, että vesi oli yllättävänkin lämmintä! Ja kun lämpötila hivelee kolmeakymmentä plussa-astetta, tekee veteen pulahtaminen totisesti kutaa! Eilen lämpötila tosiaan oli siinä samaisissa kolmissakymmenissä, kun lähdimme iltapäivästä ajamaan kohti kotia, onneksi autossa on hyvin toimiva tuuletus. Matkalla pysähdyimme sitten Ideaparkiin, tietenkin varmistettuamme että ostoskeskuksessa on koiraparkki koiraherrallemme Sulolle. Saldona tuosta reissusta uusi Adidaksen koululaukku, toiset bikinit (sateenkaarisellaiset) ja tietenkin vatsa täynnä Hesburgerin kana-caesar-hampurilaisateriasta. Suosittelen kaikille lämpimästi, AIVAN IHANAA!

"Sometimes you need to remind yourself of who you are and who you wanna be."

Tänään on satanu, ukkostanu, paistanu aurinko. Kai tää päivä oli niinkuin Suomen kesä minikoossa? Koska kärsin taas väsymyksestä ja hermot ei enää riitä useampien kuvien rassaamiseen, päätän postaukseni tähän. Finito. The End. Ainiin, ripariin 18 päivää, en malta odottaa. <3 Vielä loppuun kuva (jotta voisitte muuttua kateudesta vihreiksi) suunnittelemistani, täysin uniikeista kuorista, jotka saapuivat tänään. Kuori on siis suunniteltu DesingSkinsin avulla, suosittelen kaikille lämpimästi! Näin saat kuoret, jollaisia muilla ei varmasti ole!

Sillä aikaa kun te, arvon lukijat saatte niskajumppaa kääntämällä päätänne yrittäessänne lukea tuota tekstiä, minä häivyn tästä muualle. Heippahei, ja hyviä kesän jatkoja! :)

No Such Thing as Vampires

Hej taas kaikille, kiva kun eksyitte taas tänne minun hieman  toissijaiseksi jääneeseen blogiini. (Jos joku sattuu olemaan ensimmäistä kertaa stalkkaamassa minua ja minun juttuja, niin tervetuloa. Ja ei, en normaalisti kirjoita/otsikoi postauksia mitenkään vampyyreihin sun muihin liittyen, ei tarvitse pelätä). Koska kello on jo puoli kymmenen ja vaikka olen täysin tietoinen siitä, että huomenna on vapaapäivä ja että saan ja aion nukkua toooosi pitkään, en jostain syystä vaivaudu kirjottamaan tai juurikaan panostamaan tähän postaukseen. Rehellisesti sanottuna, kirjotan tätä ainoastaan tylsyyden takia (Niin, kuten myös senkin takia, että Moonlightin jaksoja pitää säästää myös huomiseksi) ja koska haluan riivata ihmisiä. Jep, jotkut kutsuu sita pahansuopaisuudeksi, mutta musta se on lähinnä... Mukavaa?

                            "How do you tell a man twice your age, that you're his father? You don't!"

Joo, tosiaan, Moonlight näytettiin Subilla joskus vuonna nakki ja makkara (tais olla 2010, jos en aivan väärin muista), jolloin tallensin kaikki jaksot. Siis, ihan jokaisen. Pakko sanoa, että ainakin minun mielestä kyseinen sarja on yksi maailman parhaista - enkä väitä, etteikö se, että Alex O'Loughlin näyttelee Mick St. Johnia, vaikuttaisi mitenkään mielipiteeseeni. Joka tapauksessa, jaksot oli tallennettu digiboksille, joka sittemmin päätti ottaa lopputilin - sayonara vaan, Moonlight! Nyt, pari vuotta myöhemmin huomasin, että Moonlightin koko ensimmäinen (ja viimeinen, nyyh) kausi oli myynnissä CDONissa, ja halleluja, vielä alennuksessa! (Normaalihinta taisi olla sen lähes 37 euroa, ostin kympillä.) Nyt torstainahan tuo DVD-boksi tuli, mutta koska eilen oli harkat, niin Moonlight-maraton siirtyi tälle illalle ja huomiselle.. Ah, ihanaa, herkkuja, Novellea ja Moonlight.

                                                "Quitters never win and winners never quit."

Hei kamoon, mulla on tosiaan kaikki syyt viettää iltaa herkkujen ja telkkarin parissa! Nimittäin, arvatkaa, kenellä loppu tänään työt (ja kuka saa kohta vähän lisuketta laihtuneeseen lompakkoonsa)? JEP, mä oon nyt virallisesti lopettanut kahden viikon Tutustu työelämään ja tienaa-pätkän isän työpaikalla - enkä voi kieltää, ettenkö olis saanut jotain noista viikoista. Jos en mitään muuta oppinut, niin ainakin sen että minttukaakaoon kyllästyy nopeasti ja että NRJ:ltä soitetaan jatkuvasti vaan samoja biisejä. (Eli pääasiassa vaan biisejä kuten Levikset repee, Undressed, Let Her Go, Impossible ja Live it Up.) Niin, opinhan mä myös vaihtaa esihistoriallisen radion taajuutta, että saisin NRJ:n kuulumaan jonkun gospel-kanavan sijaan. Ihan hyvin, vai mitä?

Nyt enää Piiri Cup, sitten voin virallisesti sanoa kesälomani alkaneen. Oikeestaan, mun kiinnostusprosentti tota turnausta kohtaa on aika alhainen, mutta ketä kiinnostaa? Niin just, ei ketään, joten oon päättäny mennä sinne mukisematta turhia, syödä hyvin ja herätä aikaisin vaan, jos on IHAN pakko. Nojoo, voishan siinä välissä vähän jotain pallookin potkia.. Siis, jos jaksaa. (Mä oon aika hyvä vaihtopenkinlämmittäjä, vinkvink)

Näihin kuviin ja tunnelmiin paipai, koska en tosiaan jaksa enää kirjottaa. Kuolen väsymykseen, joten... Kroohpyyh.

We're Winning Ground

Hei taas kaikille tasapuolisesti! Tosiaan, bloggaaminen on LIEVÄSTI sanottuna hieman jäänyt, syita en jaksa/vaivaudu edes ilmoittamaan. Niin tosiaan kävi, että lukukausi loppui viikko sitten, saatiin todistukset kouraan ja pakko sanoa, että yllätyin enemmän kuin positiivisesti! Keskiarvo 9,7 on tosiaan korkea jopa mulle, jonka ka oli jouluna sellaiset 9,5 tai jotain siihen suuntaan. Kesäloma sai siis arvoisensa aloituksen; todistustenjaon ja kevätjuhlan jälkeen oli aika vaihtaa juhlakamppeet päälle ja lähteä serkun ylppäreihin... Mikä tietysti tarkoitti runsain määrin kakkuja sun muita leivoksia, mistähän mä tykkään!

                                             "I looked in to the mirror and realized, I'm me."

Tuntu uskomattoman hyvältä laittaa mekko ylle, korut korviin ja äidin (palautin sen kyllä, älkää huoliko) kaulakoru kaulaan, olla kerrankin jotenkin erityisen laittautunu. Tosiaan, oon niitä ihmisiä, jotka harvemmin vaivautuu panostamaan suuria ulkonäköönsä, erityisesti hiustenlaitto on jotain, mitä välttelen viimeiseen asti. Oikeestaan, tää mun ylppärikampauskin oli siskon tekemä, vähän letitystä ja pinnejä sekä rutkasti lakkaa. No, ainakaan ei hiukset lössähtänyt. Heh, kaikkien onneksi yritän rippijuhliin päästä kampaajalle laitatuttamaan hiukseni joten selviän suuremmitta stresseittä... Näin ainakin uskoisin. Onhan tässä vielä se korvakoruongelma, koska oon liian pihi ostamaan korviksia, mutta en omista mitään, mitkä sopisivat rippijuhliin... Korvakoruista puheenollen; kuten joku saattaakin tietää, otin ensimmäiset korvakoruni helmi-maaliskuussa, mutta nyt tahdon jo palavasti toisia reikiä molempiin korviin.. Ehkä tääkin on sellanen juttu, johon voi jäädä koukkuun? 

                                          "Sisters are different flowers from the same garden."

Heti tähän alkuun, anteeks Julia. Mun oli IHAN pakko, joten sorisorisori. Ja ainiin, mä kyllä tiedän että sulla on puhelimessa niitä järkyttäviä kuvia musta, mutta mullakin on susta, joten jos laitat jonkun niistä Instaan.. Kosto elää. :) Niin, tosiaan, hyvästit jo kaikille etukäteen, koska kun Julia saa tietää että laitoin tuon kuvan tänne.. Se saa mitä todennäköisimmin raivokohtauksen ja mä saan piiloutua. Pitkäks aikaa. Siis, jos selviän hengissä. Pitäkäähän peukkuja pystyssä! (Tai lähettäkää mun siskolle anelukirje, että se säästäis mut hengissä. Pliis.)

                                             "This summer live each day like it's your last."

Ikävä myöntää, mut mun kesäloma ei ole vielä alkanut. Mä nimittäin olen kesätöissä; kesätöissä isän työpaikalla, ollut siellä jo kokonaisen viikon, kahdeksan tuntia päivässä. Herätys viittä vaille seitsemän. Paperihommia. Kotiin puol neljä. Ja harkat. Ja nukkumaan. Kuulostaa kivalta, vai? No joo, kyllähän tuo nyt rahanteosta käy, kun ottaa huomioon, että saan sentään hyvää ruokaa ja paljon ilmaista minttukaakaota. Kaikille, jotka eivät vielä minttukaakaota ole maistaneet, suosittelen lämpimästi! Uunamnam, se on mun elämän uusi rakkaus. <3 Joo, mä nukkuisin mieluummin aamuisin pitkään ja olisin päivät pihalla, mutta siitä ei saa rahaa. Ja sitä paitsi, kuten porukat sanoo "kesätöihin pääseminen on etuoikeus!" No, onko tähän mitään lisättävää?  Huomenna taas työpäivä, mutta enää viis päivää..! Kestän kyllä. 

                                                         "I gotta keep on marching."

Tää viikonloppu sitten meni ihan futiksen parissa. Tänään oli peli. Eilen oli peli. Ja ette ikinä arvaakaan; myös seuraavalla viikolla on luvassa futista oikein kunnolla. Viikon päästä sunnuntaina nimittäin pitäisi lähteä Eerikkilään Piiri Cupiin, siellä sitten olisi tarkoitus viettää neljä päivää täyshoidossa. Viime vuotinen Piiri Cup tosiaan meni hieman päin seiniä; ekanakin, pelasin alempaa keskikenttää (HUOM! Oikeasti olen hyökkääjä) ja toiseksi onnistuin jotenkin saamaan lonkan tohjoksi. Jep, tavoitteena siis pitää paikat ehjinä loppuun asti ja tietenkin päästä pelaamaan omalla paikallani. HEI HALOO, mitä järkeä laittaa B-tyttöjen Ykkösdivarissa pelaava, maalipörssissä top 10:ssä kiikkuva totaalinen kärki pelaamaan ALEMPANA KESKIKENTTÄNÄ? (Lue: puolustavana pelaajana) No, samapa tuo. Tämän viikonlopun peleistä sen verran, että saldona 6 pistettä, eli kaksi voittoa (3-0 ja 3-2) sekä lohkon kakkospaikka (ainakin tällä hetkellä), mikä sitten tarkoittaakin sitä, että saisimme 2 aloituspistettä syyskierrokselle. Omasta saldostani sen verran, onnistuin jotenkin taiteilemaan viisi maalia viikonlopun aikana. Ei hajuakaan miten onnistuin moisen tempun tekemään, kun otetaan huomioon, että ennen tätä olin tehnyt vain yhden maalin. 

Nyt toivotan kaikille antoisaa kesälomaa ja hyvää illanjatkoa, kyllästyin nimittäin kirjoittamiseen... Anyway, c-ya! :)

Carpe diem

Hey taas, pitkästä aikaa! Ja tällä kertaa voin aivan loistavalla omatunnolla sanoa, että olen ollut kiireinen; näinpä en ole kerennyt bloggaamaan - enkä kyllä tekemään juuri mitään muutakaan. Ei, syy ei ollut kouluhommissa - oikeastaan, viimeinen kasiluokan koe oli jo maanantaina, aineena fysiikka ja apuvälineenä lunttilappu (ja juuri tuo pieni paperinpala pelasti minut fiaskolta). Juu'u, tosiaan, tuo kokeeseen lukeminen jäi hieman vähille, koska lauantaina olin koko päivän Hämeenlinnassa, jonka jälkeen Euroviisut jo alkoivatkin... Ja Euroviisut menee fysiikan edelle, nyt ja aina! Euroviisuista sen verran, että ne ovat vuoden kohokohta, jota ei voi missata - ei kertakaikkiaan voi. Ja kiitos upeasta showsta niin Ruotsiin, Tanskaan, Islantiin, Azerbaijaniin, Unkariin ja... Maltaan. Niin, se Hämeenlinnan peli.. Siitä ei puhuta, asia selvä?
                                                                                                                                                                         

"No pain, no gain."

Tällä viikolla en oikeestaan oo saanu tehtyä juuri mitään hyödyllistä; lähinnä oon kai vaan koittanu toipua siitä järkytyksestä, että kesälomani on kaksi viikkoa lyhyempi, kuin normaalisti. Syyhän tähän on se, että menen heti ensimmäisenä normaalina kesälomapäivänä kesätöihin, vietän siellä kaksi viikkoa ansaiten reilut rahat, jonka jälkeen olisikin tiedossa lähtö Piiri-Cupiin. (Siis JOS sinne tulee kutsu. Toivotaan parasta, pelätään pahinta.) Ja näiden pitkien vaiheiden jälkeen tämä tyttö jää kesälomalle; siihen asti, kunnes tulee lähtö riparille. Joo, se on sentään positiivinen asia. Riparista puheenollen, tämän viikon ainoa hyödyllinen asia, jonka tein; tuhlasin varmasti yhteensä yli kuusi tuntia kahtena iltana 25:n rippikutsun väsäämiseen. Aluksi homma oli mukavaa, mutta kun olin istunut lattialla sen kolme tuntia, oli homma lähinnä pakonomaista pakerrusta tai jotain. No, nytpä on nekin tehty, se on helpotus. Ja tulihan niistä ihan hienojakin, vaikka itse sanonkin. 

Oon tän koko viikon ollu ihan juhlafiiliksissä. Ehkä osasyy on noi kortit, mutta toisaalta saimme juuri tällä viikolla kutsun serkun ylppäreihin. Ja minä, joka juuri on saanut ihanan kakkosmekon, ei tietenkään malta odottaa, että pääsee hihhuloimaan se päällään ihmisten edessä. Ja tietenkin mekon lisäksi kampauksen pitää olla kunnossa, joten harjoittelin senkin tekemistä... Tai lähinnä hiusten kihartamista kiharrinsauvalla. En vaan taida olla ihan haka siinä; hiukseni näyttivät operaation jälkeen lähinnä jättimäiseltä variksenpesältä. Harjoittelu tekee mestarin, niinhän se menee.. 

Ja vielä kerran; rippimekkoni, tällä kertaa tosin hieman laadukkaammasta kuvakulmasta. Ja älkää suotta tiirailko kuvassa muualle huoneeseeni - tiedossa kyllä on, että se on järkyttävän sotkuinen ja niin eteenpäin. Ja rippimekkoni vieressä onkin Pepelle, Sidille ja erityisesti Urholle omistettu video, joka näkyessään kuvaa varsin tavanomaisen tapahtuman biologian luokan kasvihuoneen tapahtumista - Urho, varsinainen sohvaperuna, meinaa nukahtaa. Söpöä, ei voi muuta sanoa.

     "In dreams we enter to world that is entirely our own."

Enempää en osaa kertoa. Ainiin, onhan mun vielä vähän pakko lesoilla; nimittäin, surkeesti kokeisiin lukeneena voin ylpeästi esitellä muutaman koenumeron - matskan koe Pythagoraan lausekkeista ja ympyröistä: 10, uskonnon koe 10+ (älä kysy, muistin ristiretkien vuosilukuja ja sain plussan) ja historian koe, jonka koealueen luin kerran.. 10-. Ihan tosi, mulla on aika hyvä moodi päällä. Ja sitten tuli TT:n koe, josta ei puhutakaan sen enempää. 

Näihin kuviin ja tunnelmiin tämä siskoltaan nuhatartunnan saanut likka siirtyy muualle, kenties niistämään alati vuotavaa nokkaansa.. Outoa sinänsä, että nyt kesän alussa pukkaa kaikki taudit päälle, kun kuukautta aiemmin en ollut sairastellut puoleen vuoteen.. Ehkä unohdin koputtaa puuta, tästä lähtien alankin uskomaan taikauskoisia ystäviäni.. Joka tapauksessa, hellurei ja hellät tunteet ja loistavaa viikonloppua sekä koululaisilla tulevaa viimeistä kouluviikkoa! Cya! 

My Little Bird

Hei ja anteeks. Anteeks sen takia, että annoin laiskuuden ottaa ylivallan itestäni, enkä tietenkään edes vaivautunut avaamaan Bloggeria; tietenkin vedoten tekosyihin, kuten koesumaan (joka muuten alkaa olla takanapäin, enää kaksi koetta!) ja muihin kouluhommiin... Kuten tohon mantsan työhön, jonka tosin sain valmiiks jo eilen illalla. Just näitten kouluhommien latoutumisten takia inhoon toukokuuta - koe seuraa koetta, pitäis jaksaa lukea, mutta aurinko paistaa ja ulkona olis mukavampaa.. Ja tuloksena on tietenkin joko a) surkea koenumero tai sitten b) järkyttävän turhautunu olo, kun ei vaan jaksa. Joten kertokaas, kun kumpikaan ei kiinnosta, mitä teen? Kerrottakoon vielä, että muiden muassa historian numero jää ysin päästötodistukseen. Pakko kai kaivaa tota opiskelumotivaatiota vielä jostain...

"When I see your smile."

Oikeesti oon kyllä saanut aika paljonkin tehtyä kouluhommien lomassa; käytyä vähän ostoksilla (JES, sain vihdoinkin uudet bikinit, kiharrinsauvan ja rippikengät..!) ja tietenkin luettua Becca Fitzpatrickin Langenneen Enkelin loppuun - nyt oliskin tavoitteena napata kirjasarjan toinen osa kirjastosta. Niin, oonhan mä tietenkin ottanut myös paljon, paljon aurinkoa, on kelit meinaa ollut sen verran mahtavat! Ihan oikeesti, kertokaa, jos on jotain parempaa kuin istua auringonpaisteessa aurinkolasit silmillä, hyvä kirja silmien edessä ja musiikki pauhaamassa korvissa. Ainiin, sori, ettehän te voikaan keksiä mitään, koska mitään parempaa ei ole! (Niin, no, jos jäätelöä kourassa ja Novelle Plus Sinkki + E:tä vieressä lisätä tohon mukaan.)

Niin, kuten aiemmin mainitsin, kävimme siskon ja äidin kanssa maanantaina vähän kiertelemässä Jyväskylässä, tarkoituksena tietenkin löytää jotain kivoja kesäkuteita. No, sisko tietenkin löysi vaikka ja mitä, mutta mä jouduin tyytymään (ehkä nirsoilun takia...) bikineihin KappAhlilta (Ylä- ja alaosa myytiin erikseen, molemmat tais olla sen 9,95 €), alennuksesta löydettyihin Niken juoksucapreihin sekä UUH, elämäni ensimmäisiin korkokenkiin. Oon oikeesti aika (positiivisesti) yllättynyt, että noilla on niinkin helppo kävellä, vaikka ei nuo korot olekaan ihan matalimmasta päästä. (Ainakaan minun mittakaavalla.) Rakastuin kenkiin, kuten rakastuin myös bikineihin. Nyt voin tyytyväisenä mennä tallaamaan Protaraksen hiekkarantoja... Can't wait. 

Ja tästä päivästä sen verran, että koin kyllä todellisen "once in a lifetime"-kokemuksen; sain olla todistamassa biologian valinnaisryhmän kanssa syntymän ihmettä, kun aamupäivästä meidän pieni Pepemme näki päivänvalon kuoriutuessaan pitkien vaiheiden jälkeen. Aiemmin aamulla, ennen koulun alkamista, 

oli jo tiistaina kuoritusmisprojektinsa aloittanut Sid (Ice Acen laiskiaisen mukaan nimetty, koska näillä kahdella on selvää yhdennäköisyyttä - ja myös samanlaista luonnetta) kuoriutunut ja kun saavuimme heti kahdeksan jälkeen luokkaan, köllötti hautomakoneessa pieni untuvikko (oikeastaan aika iso!) jolla tuntui olevan vaikeuksia pysyä hereillä.. Pitkin aamupäivää opettajat kävivät hämmästelemässä poikasia, erityisesti biologian opettajat tuntuivat menevän täysin tolaltaan hämmästyksestä ja ilosta. Ja nyt nämä kaksi ihanaa ankanpoikasta pääsevät heti huomenna perjantaina kokeilemaan siipiään - koulullemme nimittäin tulee toimittaja tekemään juttua meistä. Ja ankoista, tietenkin. Nyt toivon syvästi, että myös tuo yksi säröilevä muna on aamulla kuoriutunut, että pääsemme keksimään tällekin poikaselle nimeä..

Näissä tunnelmissa, heimoiterve! 

I remember every sunset

Howdy kaikille, ja loistavaa virallista kesänalkamispäivää! Okei, myönnetään, tuo oli aivan oma päähänpinttymäni, mutta ette voi kieltää; ainakin täällä Keski-Suomessa tämä päivä oli uskomattoman kesäinen, lämpömittari kohosi jopa 18 asteeseen... Huhuh, ihan mahtavaa! Uskokaa tai älkää, onnistuin jopa tänään hankkimaan ensimmäiset, vaikkakin hieman epäselvät, rusketusrajat olkavarsiini t-paidasta! Niin, ja uskaltauduinhan jo ensimmäistä kertaa tänä kesänä (ja vuotena) kiskomaan ylleni ihonväriset sukkahousut ja shortit, sekä syömään kesän ensimmäisen jäätelön. Uunamnam, Magnum White. Voiko kesä paremmin alkaakaan?!
                                                  
                                                             "So let set the world on fire."         

On ihanaa herätä siihen, kun auringon ensisäteet paistaa sisään verhojen lomasta. Vielä ihanampaa on nähdä, kuinka ruoho alkaa pikkuhiljaa vihertämään ja kukat kukkimaan. Enää pari viikkoa koulua, viitisen koetta ja lääkärintarkastus, sitten oon vapaa. No, ainakin kahden kuukauden ajaksi, mutta aivan sama. En malta enää odottaa, että pääsen ostamaan kenkiä rippijuhliin, bikineitä, kesäpaitoja ja shortseja Kyprokselle, en malta odottaa, että pääsen riparille, rippijuhliin, ylppäreihin... Vaikka talvi on sekin ihanaa aikaa, on pakko sanoa, että ainakin tällä hetkellä tuntuu, että kesä on vuoden parasta aikaa. Joulun jälkeen.

                           

   Niin, ennen kuin joku ennättää pohtia noiden yllä olevien kuvien syytä, kerron sen verran, että olen kemian valinnaisessa kurssissa, yksivuotisessa sellaisessa. Ei, kemia ei ollut ykkösvaihtoehtoni ja aluksi tuohon valinnaiseen joutuminen jopa ärsytti, mutta nyt kun olen kolmea tuntia vaille lukuvuoden tehnyt erilaisia töitä, muun muassa ihmelimaa, ruutia, salmiakkia, olen kertakaikkiaan iloinen, että pääsin Milla Magiaan & Pelle Pelottomaan. Kurssi on ollut ennen kaikkea hauska, mutta olen myös oppinut paljon niin kemiasta kuin fysiikastakin; en silti väitä, että fysiikka olisi jotenkin helppoa. Noniin, joka tapauksessa, näin keskiviikkoaamun kunniaksi ryhdyimme väsäämään ensin pienempiä savupommeja, sitten yhden jättikokoisen, jonka sitten savutimme ulkona. Minä ja parini saimme tietenkin vastata sokerimössön pakkaamisesta folioon ja "hiiren" tunkemisesta kokispulloon. Komeat savut, tosiaankin!

                                                                        

     














Kun sitten olin selvinnyt hengissä kauan kammoksumasta ruotsin kokeesta (joka muuten oli aivan törkeän helppo, ihan harmittaa!) ja lukenut hieman Becca Fitzpatrickin Langennutta Enkeliä, lähdin aivan auringonottotarkoituksissa Vehkalammelle seuraamaan siskoni peliä. No, rusketus jäi hieman vähäiseksi, mutta se nyt on normaalia vuodenaikaan nähden, joten en erityisemmin pettynyt. Nyt suunnitelmissa on uskonnon lukemista (perjantaina koe, jippijee...) ja oleskelua, sekä tietenkin huomisen harmittelemista.. Ajattelin nimittäin mennä katsomaan iltapäivällä katsomaan Muuramen tekonurmelle peliä, mutta on luvattu sellaista vesisadetta, että alta pois... Miksi Suomen kesä on näin lyhyt, en kestäää.. No, minä jatkan harmitteluani ja toivotan teille oikein rattoisaa helatorstaita.. Itse ainakin nukun pitkään, jees, rakastan vapaapäiviä!