Hei ja anteeks. Anteeks sen takia, että annoin laiskuuden ottaa ylivallan itestäni, enkä tietenkään edes vaivautunut avaamaan Bloggeria; tietenkin vedoten tekosyihin, kuten koesumaan (joka muuten alkaa olla takanapäin, enää kaksi koetta!) ja muihin kouluhommiin... Kuten tohon mantsan työhön, jonka tosin sain valmiiks jo eilen illalla. Just näitten kouluhommien latoutumisten takia inhoon toukokuuta - koe seuraa koetta, pitäis jaksaa lukea, mutta aurinko paistaa ja ulkona olis mukavampaa.. Ja tuloksena on tietenkin joko a) surkea koenumero tai sitten b) järkyttävän turhautunu olo, kun ei vaan jaksa. Joten kertokaas, kun kumpikaan ei kiinnosta, mitä teen? Kerrottakoon vielä, että muiden muassa historian numero jää ysin päästötodistukseen. Pakko kai kaivaa tota opiskelumotivaatiota vielä jostain...
"When I see your smile."
Oikeesti oon kyllä saanut aika paljonkin tehtyä kouluhommien lomassa; käytyä vähän ostoksilla (JES, sain vihdoinkin uudet bikinit, kiharrinsauvan ja rippikengät..!) ja tietenkin luettua Becca Fitzpatrickin Langenneen Enkelin loppuun - nyt oliskin tavoitteena napata kirjasarjan toinen osa kirjastosta. Niin, oonhan mä tietenkin ottanut myös paljon, paljon aurinkoa, on kelit meinaa ollut sen verran mahtavat! Ihan oikeesti, kertokaa, jos on jotain parempaa kuin istua auringonpaisteessa aurinkolasit silmillä, hyvä kirja silmien edessä ja musiikki pauhaamassa korvissa. Ainiin, sori, ettehän te voikaan keksiä mitään, koska mitään parempaa ei ole! (Niin, no, jos jäätelöä kourassa ja Novelle Plus Sinkki + E:tä vieressä lisätä tohon mukaan.)
Niin, kuten aiemmin mainitsin, kävimme siskon ja äidin kanssa maanantaina vähän kiertelemässä Jyväskylässä, tarkoituksena tietenkin löytää jotain kivoja kesäkuteita. No, sisko tietenkin löysi vaikka ja mitä, mutta mä jouduin tyytymään (ehkä nirsoilun takia...) bikineihin KappAhlilta (Ylä- ja alaosa myytiin erikseen, molemmat tais olla sen 9,95 €), alennuksesta löydettyihin Niken juoksucapreihin sekä UUH, elämäni ensimmäisiin korkokenkiin. Oon oikeesti aika (positiivisesti) yllättynyt, että noilla on niinkin helppo kävellä, vaikka ei nuo korot olekaan ihan matalimmasta päästä. (Ainakaan minun mittakaavalla.) Rakastuin kenkiin, kuten rakastuin myös bikineihin. Nyt voin tyytyväisenä mennä tallaamaan Protaraksen hiekkarantoja... Can't wait.
Ja tästä päivästä sen verran, että koin kyllä todellisen "once in a lifetime"-kokemuksen; sain olla todistamassa biologian valinnaisryhmän kanssa syntymän ihmettä, kun aamupäivästä meidän pieni Pepemme näki päivänvalon kuoriutuessaan pitkien vaiheiden jälkeen. Aiemmin aamulla, ennen koulun alkamista,
oli jo tiistaina kuoritusmisprojektinsa aloittanut Sid (Ice Acen laiskiaisen mukaan nimetty, koska näillä kahdella on selvää yhdennäköisyyttä - ja myös samanlaista luonnetta) kuoriutunut ja kun saavuimme heti kahdeksan jälkeen luokkaan, köllötti hautomakoneessa pieni untuvikko (oikeastaan aika iso!) jolla tuntui olevan vaikeuksia pysyä hereillä.. Pitkin aamupäivää opettajat kävivät hämmästelemässä poikasia, erityisesti biologian opettajat tuntuivat menevän täysin tolaltaan hämmästyksestä ja ilosta. Ja nyt nämä kaksi ihanaa ankanpoikasta pääsevät heti huomenna perjantaina kokeilemaan siipiään - koulullemme nimittäin tulee toimittaja tekemään juttua meistä. Ja ankoista, tietenkin. Nyt toivon syvästi, että myös tuo yksi säröilevä muna on aamulla kuoriutunut, että pääsemme keksimään tällekin poikaselle nimeä..
Näissä tunnelmissa, heimoiterve!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti