Carpe diem

Hey taas, pitkästä aikaa! Ja tällä kertaa voin aivan loistavalla omatunnolla sanoa, että olen ollut kiireinen; näinpä en ole kerennyt bloggaamaan - enkä kyllä tekemään juuri mitään muutakaan. Ei, syy ei ollut kouluhommissa - oikeastaan, viimeinen kasiluokan koe oli jo maanantaina, aineena fysiikka ja apuvälineenä lunttilappu (ja juuri tuo pieni paperinpala pelasti minut fiaskolta). Juu'u, tosiaan, tuo kokeeseen lukeminen jäi hieman vähille, koska lauantaina olin koko päivän Hämeenlinnassa, jonka jälkeen Euroviisut jo alkoivatkin... Ja Euroviisut menee fysiikan edelle, nyt ja aina! Euroviisuista sen verran, että ne ovat vuoden kohokohta, jota ei voi missata - ei kertakaikkiaan voi. Ja kiitos upeasta showsta niin Ruotsiin, Tanskaan, Islantiin, Azerbaijaniin, Unkariin ja... Maltaan. Niin, se Hämeenlinnan peli.. Siitä ei puhuta, asia selvä?
                                                                                                                                                                         

"No pain, no gain."

Tällä viikolla en oikeestaan oo saanu tehtyä juuri mitään hyödyllistä; lähinnä oon kai vaan koittanu toipua siitä järkytyksestä, että kesälomani on kaksi viikkoa lyhyempi, kuin normaalisti. Syyhän tähän on se, että menen heti ensimmäisenä normaalina kesälomapäivänä kesätöihin, vietän siellä kaksi viikkoa ansaiten reilut rahat, jonka jälkeen olisikin tiedossa lähtö Piiri-Cupiin. (Siis JOS sinne tulee kutsu. Toivotaan parasta, pelätään pahinta.) Ja näiden pitkien vaiheiden jälkeen tämä tyttö jää kesälomalle; siihen asti, kunnes tulee lähtö riparille. Joo, se on sentään positiivinen asia. Riparista puheenollen, tämän viikon ainoa hyödyllinen asia, jonka tein; tuhlasin varmasti yhteensä yli kuusi tuntia kahtena iltana 25:n rippikutsun väsäämiseen. Aluksi homma oli mukavaa, mutta kun olin istunut lattialla sen kolme tuntia, oli homma lähinnä pakonomaista pakerrusta tai jotain. No, nytpä on nekin tehty, se on helpotus. Ja tulihan niistä ihan hienojakin, vaikka itse sanonkin. 

Oon tän koko viikon ollu ihan juhlafiiliksissä. Ehkä osasyy on noi kortit, mutta toisaalta saimme juuri tällä viikolla kutsun serkun ylppäreihin. Ja minä, joka juuri on saanut ihanan kakkosmekon, ei tietenkään malta odottaa, että pääsee hihhuloimaan se päällään ihmisten edessä. Ja tietenkin mekon lisäksi kampauksen pitää olla kunnossa, joten harjoittelin senkin tekemistä... Tai lähinnä hiusten kihartamista kiharrinsauvalla. En vaan taida olla ihan haka siinä; hiukseni näyttivät operaation jälkeen lähinnä jättimäiseltä variksenpesältä. Harjoittelu tekee mestarin, niinhän se menee.. 

Ja vielä kerran; rippimekkoni, tällä kertaa tosin hieman laadukkaammasta kuvakulmasta. Ja älkää suotta tiirailko kuvassa muualle huoneeseeni - tiedossa kyllä on, että se on järkyttävän sotkuinen ja niin eteenpäin. Ja rippimekkoni vieressä onkin Pepelle, Sidille ja erityisesti Urholle omistettu video, joka näkyessään kuvaa varsin tavanomaisen tapahtuman biologian luokan kasvihuoneen tapahtumista - Urho, varsinainen sohvaperuna, meinaa nukahtaa. Söpöä, ei voi muuta sanoa.

     "In dreams we enter to world that is entirely our own."

Enempää en osaa kertoa. Ainiin, onhan mun vielä vähän pakko lesoilla; nimittäin, surkeesti kokeisiin lukeneena voin ylpeästi esitellä muutaman koenumeron - matskan koe Pythagoraan lausekkeista ja ympyröistä: 10, uskonnon koe 10+ (älä kysy, muistin ristiretkien vuosilukuja ja sain plussan) ja historian koe, jonka koealueen luin kerran.. 10-. Ihan tosi, mulla on aika hyvä moodi päällä. Ja sitten tuli TT:n koe, josta ei puhutakaan sen enempää. 

Näihin kuviin ja tunnelmiin tämä siskoltaan nuhatartunnan saanut likka siirtyy muualle, kenties niistämään alati vuotavaa nokkaansa.. Outoa sinänsä, että nyt kesän alussa pukkaa kaikki taudit päälle, kun kuukautta aiemmin en ollut sairastellut puoleen vuoteen.. Ehkä unohdin koputtaa puuta, tästä lähtien alankin uskomaan taikauskoisia ystäviäni.. Joka tapauksessa, hellurei ja hellät tunteet ja loistavaa viikonloppua sekä koululaisilla tulevaa viimeistä kouluviikkoa! Cya!