Carpe diem

Hey taas, pitkästä aikaa! Ja tällä kertaa voin aivan loistavalla omatunnolla sanoa, että olen ollut kiireinen; näinpä en ole kerennyt bloggaamaan - enkä kyllä tekemään juuri mitään muutakaan. Ei, syy ei ollut kouluhommissa - oikeastaan, viimeinen kasiluokan koe oli jo maanantaina, aineena fysiikka ja apuvälineenä lunttilappu (ja juuri tuo pieni paperinpala pelasti minut fiaskolta). Juu'u, tosiaan, tuo kokeeseen lukeminen jäi hieman vähille, koska lauantaina olin koko päivän Hämeenlinnassa, jonka jälkeen Euroviisut jo alkoivatkin... Ja Euroviisut menee fysiikan edelle, nyt ja aina! Euroviisuista sen verran, että ne ovat vuoden kohokohta, jota ei voi missata - ei kertakaikkiaan voi. Ja kiitos upeasta showsta niin Ruotsiin, Tanskaan, Islantiin, Azerbaijaniin, Unkariin ja... Maltaan. Niin, se Hämeenlinnan peli.. Siitä ei puhuta, asia selvä?
                                                                                                                                                                         

"No pain, no gain."

Tällä viikolla en oikeestaan oo saanu tehtyä juuri mitään hyödyllistä; lähinnä oon kai vaan koittanu toipua siitä järkytyksestä, että kesälomani on kaksi viikkoa lyhyempi, kuin normaalisti. Syyhän tähän on se, että menen heti ensimmäisenä normaalina kesälomapäivänä kesätöihin, vietän siellä kaksi viikkoa ansaiten reilut rahat, jonka jälkeen olisikin tiedossa lähtö Piiri-Cupiin. (Siis JOS sinne tulee kutsu. Toivotaan parasta, pelätään pahinta.) Ja näiden pitkien vaiheiden jälkeen tämä tyttö jää kesälomalle; siihen asti, kunnes tulee lähtö riparille. Joo, se on sentään positiivinen asia. Riparista puheenollen, tämän viikon ainoa hyödyllinen asia, jonka tein; tuhlasin varmasti yhteensä yli kuusi tuntia kahtena iltana 25:n rippikutsun väsäämiseen. Aluksi homma oli mukavaa, mutta kun olin istunut lattialla sen kolme tuntia, oli homma lähinnä pakonomaista pakerrusta tai jotain. No, nytpä on nekin tehty, se on helpotus. Ja tulihan niistä ihan hienojakin, vaikka itse sanonkin. 

Oon tän koko viikon ollu ihan juhlafiiliksissä. Ehkä osasyy on noi kortit, mutta toisaalta saimme juuri tällä viikolla kutsun serkun ylppäreihin. Ja minä, joka juuri on saanut ihanan kakkosmekon, ei tietenkään malta odottaa, että pääsee hihhuloimaan se päällään ihmisten edessä. Ja tietenkin mekon lisäksi kampauksen pitää olla kunnossa, joten harjoittelin senkin tekemistä... Tai lähinnä hiusten kihartamista kiharrinsauvalla. En vaan taida olla ihan haka siinä; hiukseni näyttivät operaation jälkeen lähinnä jättimäiseltä variksenpesältä. Harjoittelu tekee mestarin, niinhän se menee.. 

Ja vielä kerran; rippimekkoni, tällä kertaa tosin hieman laadukkaammasta kuvakulmasta. Ja älkää suotta tiirailko kuvassa muualle huoneeseeni - tiedossa kyllä on, että se on järkyttävän sotkuinen ja niin eteenpäin. Ja rippimekkoni vieressä onkin Pepelle, Sidille ja erityisesti Urholle omistettu video, joka näkyessään kuvaa varsin tavanomaisen tapahtuman biologian luokan kasvihuoneen tapahtumista - Urho, varsinainen sohvaperuna, meinaa nukahtaa. Söpöä, ei voi muuta sanoa.

     "In dreams we enter to world that is entirely our own."

Enempää en osaa kertoa. Ainiin, onhan mun vielä vähän pakko lesoilla; nimittäin, surkeesti kokeisiin lukeneena voin ylpeästi esitellä muutaman koenumeron - matskan koe Pythagoraan lausekkeista ja ympyröistä: 10, uskonnon koe 10+ (älä kysy, muistin ristiretkien vuosilukuja ja sain plussan) ja historian koe, jonka koealueen luin kerran.. 10-. Ihan tosi, mulla on aika hyvä moodi päällä. Ja sitten tuli TT:n koe, josta ei puhutakaan sen enempää. 

Näihin kuviin ja tunnelmiin tämä siskoltaan nuhatartunnan saanut likka siirtyy muualle, kenties niistämään alati vuotavaa nokkaansa.. Outoa sinänsä, että nyt kesän alussa pukkaa kaikki taudit päälle, kun kuukautta aiemmin en ollut sairastellut puoleen vuoteen.. Ehkä unohdin koputtaa puuta, tästä lähtien alankin uskomaan taikauskoisia ystäviäni.. Joka tapauksessa, hellurei ja hellät tunteet ja loistavaa viikonloppua sekä koululaisilla tulevaa viimeistä kouluviikkoa! Cya! 

My Little Bird

Hei ja anteeks. Anteeks sen takia, että annoin laiskuuden ottaa ylivallan itestäni, enkä tietenkään edes vaivautunut avaamaan Bloggeria; tietenkin vedoten tekosyihin, kuten koesumaan (joka muuten alkaa olla takanapäin, enää kaksi koetta!) ja muihin kouluhommiin... Kuten tohon mantsan työhön, jonka tosin sain valmiiks jo eilen illalla. Just näitten kouluhommien latoutumisten takia inhoon toukokuuta - koe seuraa koetta, pitäis jaksaa lukea, mutta aurinko paistaa ja ulkona olis mukavampaa.. Ja tuloksena on tietenkin joko a) surkea koenumero tai sitten b) järkyttävän turhautunu olo, kun ei vaan jaksa. Joten kertokaas, kun kumpikaan ei kiinnosta, mitä teen? Kerrottakoon vielä, että muiden muassa historian numero jää ysin päästötodistukseen. Pakko kai kaivaa tota opiskelumotivaatiota vielä jostain...

"When I see your smile."

Oikeesti oon kyllä saanut aika paljonkin tehtyä kouluhommien lomassa; käytyä vähän ostoksilla (JES, sain vihdoinkin uudet bikinit, kiharrinsauvan ja rippikengät..!) ja tietenkin luettua Becca Fitzpatrickin Langenneen Enkelin loppuun - nyt oliskin tavoitteena napata kirjasarjan toinen osa kirjastosta. Niin, oonhan mä tietenkin ottanut myös paljon, paljon aurinkoa, on kelit meinaa ollut sen verran mahtavat! Ihan oikeesti, kertokaa, jos on jotain parempaa kuin istua auringonpaisteessa aurinkolasit silmillä, hyvä kirja silmien edessä ja musiikki pauhaamassa korvissa. Ainiin, sori, ettehän te voikaan keksiä mitään, koska mitään parempaa ei ole! (Niin, no, jos jäätelöä kourassa ja Novelle Plus Sinkki + E:tä vieressä lisätä tohon mukaan.)

Niin, kuten aiemmin mainitsin, kävimme siskon ja äidin kanssa maanantaina vähän kiertelemässä Jyväskylässä, tarkoituksena tietenkin löytää jotain kivoja kesäkuteita. No, sisko tietenkin löysi vaikka ja mitä, mutta mä jouduin tyytymään (ehkä nirsoilun takia...) bikineihin KappAhlilta (Ylä- ja alaosa myytiin erikseen, molemmat tais olla sen 9,95 €), alennuksesta löydettyihin Niken juoksucapreihin sekä UUH, elämäni ensimmäisiin korkokenkiin. Oon oikeesti aika (positiivisesti) yllättynyt, että noilla on niinkin helppo kävellä, vaikka ei nuo korot olekaan ihan matalimmasta päästä. (Ainakaan minun mittakaavalla.) Rakastuin kenkiin, kuten rakastuin myös bikineihin. Nyt voin tyytyväisenä mennä tallaamaan Protaraksen hiekkarantoja... Can't wait. 

Ja tästä päivästä sen verran, että koin kyllä todellisen "once in a lifetime"-kokemuksen; sain olla todistamassa biologian valinnaisryhmän kanssa syntymän ihmettä, kun aamupäivästä meidän pieni Pepemme näki päivänvalon kuoriutuessaan pitkien vaiheiden jälkeen. Aiemmin aamulla, ennen koulun alkamista, 

oli jo tiistaina kuoritusmisprojektinsa aloittanut Sid (Ice Acen laiskiaisen mukaan nimetty, koska näillä kahdella on selvää yhdennäköisyyttä - ja myös samanlaista luonnetta) kuoriutunut ja kun saavuimme heti kahdeksan jälkeen luokkaan, köllötti hautomakoneessa pieni untuvikko (oikeastaan aika iso!) jolla tuntui olevan vaikeuksia pysyä hereillä.. Pitkin aamupäivää opettajat kävivät hämmästelemässä poikasia, erityisesti biologian opettajat tuntuivat menevän täysin tolaltaan hämmästyksestä ja ilosta. Ja nyt nämä kaksi ihanaa ankanpoikasta pääsevät heti huomenna perjantaina kokeilemaan siipiään - koulullemme nimittäin tulee toimittaja tekemään juttua meistä. Ja ankoista, tietenkin. Nyt toivon syvästi, että myös tuo yksi säröilevä muna on aamulla kuoriutunut, että pääsemme keksimään tällekin poikaselle nimeä..

Näissä tunnelmissa, heimoiterve! 

I remember every sunset

Howdy kaikille, ja loistavaa virallista kesänalkamispäivää! Okei, myönnetään, tuo oli aivan oma päähänpinttymäni, mutta ette voi kieltää; ainakin täällä Keski-Suomessa tämä päivä oli uskomattoman kesäinen, lämpömittari kohosi jopa 18 asteeseen... Huhuh, ihan mahtavaa! Uskokaa tai älkää, onnistuin jopa tänään hankkimaan ensimmäiset, vaikkakin hieman epäselvät, rusketusrajat olkavarsiini t-paidasta! Niin, ja uskaltauduinhan jo ensimmäistä kertaa tänä kesänä (ja vuotena) kiskomaan ylleni ihonväriset sukkahousut ja shortit, sekä syömään kesän ensimmäisen jäätelön. Uunamnam, Magnum White. Voiko kesä paremmin alkaakaan?!
                                                  
                                                             "So let set the world on fire."         

On ihanaa herätä siihen, kun auringon ensisäteet paistaa sisään verhojen lomasta. Vielä ihanampaa on nähdä, kuinka ruoho alkaa pikkuhiljaa vihertämään ja kukat kukkimaan. Enää pari viikkoa koulua, viitisen koetta ja lääkärintarkastus, sitten oon vapaa. No, ainakin kahden kuukauden ajaksi, mutta aivan sama. En malta enää odottaa, että pääsen ostamaan kenkiä rippijuhliin, bikineitä, kesäpaitoja ja shortseja Kyprokselle, en malta odottaa, että pääsen riparille, rippijuhliin, ylppäreihin... Vaikka talvi on sekin ihanaa aikaa, on pakko sanoa, että ainakin tällä hetkellä tuntuu, että kesä on vuoden parasta aikaa. Joulun jälkeen.

                           

   Niin, ennen kuin joku ennättää pohtia noiden yllä olevien kuvien syytä, kerron sen verran, että olen kemian valinnaisessa kurssissa, yksivuotisessa sellaisessa. Ei, kemia ei ollut ykkösvaihtoehtoni ja aluksi tuohon valinnaiseen joutuminen jopa ärsytti, mutta nyt kun olen kolmea tuntia vaille lukuvuoden tehnyt erilaisia töitä, muun muassa ihmelimaa, ruutia, salmiakkia, olen kertakaikkiaan iloinen, että pääsin Milla Magiaan & Pelle Pelottomaan. Kurssi on ollut ennen kaikkea hauska, mutta olen myös oppinut paljon niin kemiasta kuin fysiikastakin; en silti väitä, että fysiikka olisi jotenkin helppoa. Noniin, joka tapauksessa, näin keskiviikkoaamun kunniaksi ryhdyimme väsäämään ensin pienempiä savupommeja, sitten yhden jättikokoisen, jonka sitten savutimme ulkona. Minä ja parini saimme tietenkin vastata sokerimössön pakkaamisesta folioon ja "hiiren" tunkemisesta kokispulloon. Komeat savut, tosiaankin!

                                                                        

     














Kun sitten olin selvinnyt hengissä kauan kammoksumasta ruotsin kokeesta (joka muuten oli aivan törkeän helppo, ihan harmittaa!) ja lukenut hieman Becca Fitzpatrickin Langennutta Enkeliä, lähdin aivan auringonottotarkoituksissa Vehkalammelle seuraamaan siskoni peliä. No, rusketus jäi hieman vähäiseksi, mutta se nyt on normaalia vuodenaikaan nähden, joten en erityisemmin pettynyt. Nyt suunnitelmissa on uskonnon lukemista (perjantaina koe, jippijee...) ja oleskelua, sekä tietenkin huomisen harmittelemista.. Ajattelin nimittäin mennä katsomaan iltapäivällä katsomaan Muuramen tekonurmelle peliä, mutta on luvattu sellaista vesisadetta, että alta pois... Miksi Suomen kesä on näin lyhyt, en kestäää.. No, minä jatkan harmitteluani ja toivotan teille oikein rattoisaa helatorstaita.. Itse ainakin nukun pitkään, jees, rakastan vapaapäiviä!                  

Be like you

Heei taas kaikille tasapuolisesti! Kuten nyt on tullut tavaksi, aloitan tämänkin postauksen turhanpäiväisillä selityksillä (joita en kyllä usko itsekään) siitä, minkä takia en kirjoittanut eilen mitään... Niin, eilen, lauantaina, oli todella kiireinen päivä...... Selvä, ei ollut, mutta koska väsäsin aamupäivän äidinkielen puhetta nuorten itsetunnon kohentamisesta, ei oikein iskenyt enää tulla tähän kirjoitustyökaluun vuodattelemaan sen puheen surkeutta. Ei sillä, että mulla olisi ollut joitakin kuvia, mitä olisin postaukseen voinut liittää.. Enkä tosisssaan tarkoita, että olisin kahdenkymmenenneljän tunnin aikana vetäissyt jotain mielenkiintoisia kuvia jostakin tuolta bittiavaruudesta. Joka tapauksessa, luin myös eilen tuohon surullisenkuuluisaan ruotsin kokeeseen, joka siis on keskiviikkona. Viides tunti. En odota innolla. Jos joku haluaa ilmottautua vapaaehtoiseksi kokeentekijäksi (ruotsinkielen moitteeton puhuminen on ainoa välttämätön ehto) niin kiitos ja kumarrus.

                                     "Now you understand why Peter Pan didn't want to grow up."

Umpitylsistä opiskeluasioista vähemmän tylsiin asioihin; tänään meinasin joutua heräämään aivan liian aikaisin, hieman seitsemän jälkeen, ajatelkaa..! No, onneksi tuo herääminen jäikin vain meinaamiseksi, en nimittäin ole mikään aamuvirkku... Onnekseni (ja varmaan muutaman muunkin onneksi...) päivän ensimmäinen Laura Kalmari-peli peruuttiin ja Palokassa, Cafe Wilhelmissä piti olla vasta 11.30, jossa sitten kävimme syömässä spagettia (ynnh..), ja tulihan siinä sivusilmällä seurattua MTV:ltä Hollywood Heightsiäkin.. (Heh, ihan kiinnostavan oloinen sarja, jos tykkää draamasta ja yllättävistä käänteistä.) Siinä sitten söimme aikamme; kohokohta oli Ville Vallaton-jäätelöiden saaminen! Niitä en ollutkaan syönyt pitkään aikaan... Mums. Jooh, sieltä ravintolasta ajeltiin sitten Palokan tekonurmelle pelaaman Kouvolalaista Sudet-joukkuetta vastaan. Ei siitä sen enempää; peli päättyi vaivattomat 10-0 eikä paremmasta osapuolesta kyllä ollut mitään epäselvyyttä..

                                         "Hey, I found your nose. It was in my business again."

Huhhuh, huomenna ois koulua. On vähän ahistavaa, että viikonloput menee näin nopeesti; mutta toisaalta, kun jaksaa painaa vielä nää vikat viikot.. Sitten saa hyvillä mielin ja kaikkensa antaneena jäädä kesälomalle, josta ainakin mun osalta tulee varmasti yks elämäni parhaista; ripari, rippijuhlat, Kypros... Mitä enemmän voisin toivoa, siis, jos ei lasketa mahollisimman lämmintä ja aurinkoista säätä? En malta enää odottaa.. Niinpä menen nyt psyykkaamaan itteeni lukemaan siihen ruotsin kokeeseen, koska olin jo aiemmin illalla ahkera ja luin Labyrintin loppuun; uuh, oli kyllä hyvä kirja, vaikka tää kiire meinaskin vähän latistaa lukuintoa. Nyt toivotan hyviä illanjatkoja ja hyviä viikonlopun vikoja tunteja! C-ya.

I believe I can fly

Heeyah taas kerran! Heti tähän alkuun rupean keksimään (teko)syitä, miksi en eilen jaksanut/kerennyt kirjoittaa minkään sorttista postausta; englannin koe, harkat... Ja laiskuus, mutta sitä ei tarvitse huudella julkisesti. Niin, vietin siis eilisen iltapäivän (sen jälkeen kun olin käynyt opettamassa valinnaisessa liikunnassa pojille, miten futista pelataan) aina kolmesta viiteen englantia harjoitellen, kävin siinä välissä harkoissa ja luin harkkojen jälkeen vielä hieman englantia. Arvatenkin joku pohtii nyt mielessään, että mikäs hikke toi ny on, kun ei tee muuta kun lukee enkkua... No, sanotaan vaikka näin, että en ole eläissäni lukenut niin paljon mihinkään kielten kokeisiin. Enkä mene kieltämään, ettenkö olisi HIEMAN hikkekin... Mutta vain hieman.

                                                            "Real eyes realize real lies."

Eilisestä tähän päivään. Lyhyesti sanottuna päivä meni suhteellisen huonosti, koska onnistuin tyrimään englannin kokeen oikein kunnolla; tosin, se on aikalailla mun tapasta. Joo, se koe oli helppo, tosi helppo, jos totta puhutaan. Mutta kun mun eteen laitetaan koepaperi, kaikki mitä opettelin vaan katoo jonnekin bittiavaruuteen tai jotain. No, lohduttavaa ainakin omalta osaltaan on, että ruotsin koe menee vielä enemmän päin puskia; uskokaa tai älkää, oon tällä hetkellä ulkona kuin lumiukko pakkasella, jos ruotsista puhutaan. Hyvästi, kympin ruotsi... Tulee ikävä; kuten myös mun etusormea, joka kärsii pahasta aivotärähdyksestä, kun pallo iskeytyi sitä päin.. No, kärsitäänpä yhdessä, mä ja mun sormi.

                                "Why is Monday so far from Friday, but Friday so near to Monday?"

Mutta ihmiset, se on PERJANTAI! Hassua sinänsä, koska vappu sekotti mun viikonpäivät ihan totaalisesti; eilenhän vasta oli maanantai..? Jeah, oon silti kyllä suunnattoman onnellinen siitä, että eilen ei ollut maanantai, koska kuten jokainen, joka osaa viikonpäivät suomeksi (tai englanniksi, ruotsiksi tai saksaksi) tietää, maanantaista on pitkä matka viikonloppuun. Liian pitkä, jos multa kysytään. Joka tapauksessa, mä aion viettää tän perjantai-illan laiskotellen ja ahmien karkkia, onhan karkkipäivä vain kerran viikossa! Niin, ja joo, mun piti lukea ruotsia.. Mutta pyh, mä luen mieluummin Kate Mossen Labyrinttia. Niinpä toivotan kaikille höllivää perjantaita, tämä tyttö lopettaa tähän! Kiitos ja näkemiin.

It's a Beautiful Day

Heeey taas! Toivottavasti jokaisen vappu meni kaikin puoli suunnitelmien mukaan; ainakin täällä Keski-Suomessa saatiin nauttia auringonpaisteesta, joten tivolikeli oli kaikin puolin mainio, vaikka kylmä tuuli puhalsikin. Ikäväkseni itse en kuitenkaan päässyt käymään tivolissa, ei vapputivoli kuitenkaan ennenkään ole kuulunut perinteiseen vapunviettooni. Oikeastaan suunnitelmani tälle vapaapäivälle oli harvinaisen tylsän kuuloinen: Aamupäivällä töitä aina iltapäivään asti, sitten perjantaiseen englannin kokeeseen pänttäämistä, läksyjen tekemistä, Kate Mossen Labyrintti-kirjan lukemista... Kyllä, se kuulostaa tylsältä ja muuta. Ja sitähän se olikin, kunnes suunnitelmat muuttuivat; mikä oli tietenkin sillä hetkellä enemmän kuin loistava juttu, mutta nyt, kun hauskanpito on loppunut... Hikke-minää lievästi sanottuna harmittaa, koska englannin kokeesta pitäisi saada hyvä numero...

                                            "Life would be perfect if junk food was healthy."

Niin, nyt joku tietenkin ymmärrettävästi miettii, miten suunnitelmani vapulle sitten muuttuivat. No, joku älykäs, kuka lieneekään, en tiedä, tajusi, että "kappas, nämä joululahjaleffaliputhan ovat menossa huomenna vanhaksi!". Siinä sitten kun olin viettämässä lyhyttä taukoa pihahommista, sisko sanoi, että joku on lähettänyt viestin. Ja jes, sehän olikin ystäväni, jonka kanssa harrastustemme takia näemme vain todella, tarkoitan siis todella, harvoin. Niinpä tuo ystävä sitten tuli meille muutamaksi tunniksi, juttelimme, pelasimme Kinectiä... (Ja erityisesti jalkapallossa olin aika haka!) Ja hieman lyhyellä varoitusajalla varasimme liput elokuvaan... Niin, aluksi tarkoituksemme oli mennä katsomaan Croodit-nimistä elokuvaa, mutta sattuneesta syystä (elokuva oli loppuunmyyty, kuten monet muutkin...) päädyimme ainoaan elokuvaan, jossa oli näytöksiä kuuden aikaan; Iron Man 3. Voitte vain kuvitella, kolme tyttöä, kaksi viisitoistavuotiasta... Katsomassa supersankarileffaa. Vaikka ajatus oli kieltämättä koominen, en harmittele tuota kohtalon oikkua lainkaan; leffa oli aivan loistava!

                                                            "Life can be beautiful to you."

Kaikin puolin mahtava päivä. On suorastaan ihanaa katsoa ulos auringonpaisteeseen ja nähdä, miten luonto alkaa talven jälkeen kerätä voimiaan; leskenlehdet, puiden silmut, muut värikkäät kukkaset, väreilevä vedenpinta Päijänteessä... Nyt tuntuu siltä, että kesä on ihan ovella, kunhan selviän hengissä tulevasta koesumasta. Ja nyt, tietoisena siitä, että huomenna on torstai, koulupäivä, siirryn television äärelle katsomaan FC Barcelona - Bayern Munchen-matsia Novelle sinkki + E:n kera. Viettäkäähän hyvät vapun viimeiset tunnit, niin mä ainakin teen!