Hejsan taas, oliot ruudun toisella puolen! Tän hetken fiilikset on aika sekavat; toisaalta oon aika tyytyväinen, jopa ilonen, mut toisaalta ärsyttää ja ärsyttää ja ärsyttää vielä vähän lisää... Ehkä syyt tähän tunnekirjoon johtaa tonne tänpäiväseen peliin VIFKIä vastaan. Vesisadetta, vähän lisää vesisadetta... Taispa siellä aurinkokin vähän paistaa, mutta pelin tiimellyksessä ei sitä paljoakaan kiitelty.. Päinvastoin, auringon takia en nähnyt, minne pallo millonki meni...
Mun osalta peli meni hyvin; sain jopa tehtyä elämäni ensimmäisen divarimaalin. Ennen kuin joku paikalla ollut paljastaa, niin myönnän, olisi ollut mahdollista tehdä myös pari maalia lisää ton yhen kumppaniks... Mainitaan nyt vaikka yks vapaapotku kahestakympistä, joka kyllä lensi nätisti ja muuta, mutta ei koskaan päässyt maaliviivan ohi.... Niin, peli päätty siis 1-3, VIFKille, kuten tekstin sävystä voi päätellä. Numerot ei silti kerro mitään tosta pelistä, mä oon yhä vakaasti sitä mieltä, että me oltiin parempia. PALJON parempia.
Huomenna lähenkin sitten Kouvolaan. Aikasin aamulla. Iso-iso-iso DISLIKE. Mainitaan vielä tässä vaiheessa, että pelipaikkani on kärki. Ja jos joku ei ymmärrä tuota käsitettä, niin sanotaan vaikka, että se on se pelaaja, jonka PITÄIS tehä maaleja. Kyllä, tarvitsen maalintekoharjoitusta. Mutta asiasta kolmanteen, niin huomenna siis bussi suuntaa keulansa Kouvolaan Laura Kalmari (Suomeksi tyttöjen seurajoukkueiden SM-kisat tai jotain sinne suuntaan)- karsintoihin. Kaksi peliä, ei hyvä. Jalat nyt jo tästä pelistä tohjona, eikä mitään motivaatiota pelata laitalinkkinä, kymppinä eikä varsinkaan alempana keskikenttänä. Jos joku innostuu kirjottamaan adressin sen puolesta, että saisin pelata kärjessä.. Kiitän.
Ja nyt keskityn palautumaan niin fyysisesti kuin henkisesti, istuen, nukkuen ja tietenkin nauttien puoli litraa Novelle Plus magnesium+C-juomaa. Näissä tunnelmissa, öitä ja heippa. ; 3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti