Let's go crazy

Helloou ja pirtsakkaa vapun aattoa itse kullekin! Itse sain juuri siskon toimesta serpentiinit niskaan, joten vapun vietto on kai täälläkin virallisesti alkanut. Munkit on paistettu (kiitos siitä äidille!), simat korkattu ja ensimmäiset höyrystetyt nakit pistelty suihin; eikä pidä unohtaa herkkuja huomisiltaa varten...  Ja kuten varmaan ainakin suurimmalle osalle ikäisistäni, vapaapäivä koulusta on se kivoin ja tärkein juttu. Ei sillä, etteikö vappu muuten olisi nasta juhla, simoineen ja munkkeineen ja tippaleipineen... (Tässä vaiheessa onkin oikea aika myöntää, että tippaleivät ovat vähän kuin lipeäkala; jotkut tykkää jotkut ei. Ja mä kuulun tohon jälkimmäiseen ryhmään.)

                                                                 "Let's be weird together."

Tänään koulussa oli jopa yllättävän mukava päivä. Nyt tuntuu naurettavalta myöntää, että vielä eilen nalkutin jokaiselle tutulleni siitä, miten rasittava meidän luokka on; että ihmiset ei osaa irrotella edes vappuna. Joo, ehkei me pukeuduttu tuunattuihin muovipusseihin, ei meillä edes ollut mitään teemaa keksittynä. (Kuten siis kaikilla muilla, ainakin melkein.) Silti, tavoitteena tietenkin vältellä fysiikan opetusta viimeiseen minuuttiin asti, me ryöstettiin toiselta huulipuna, toiselta eyeliner ja meikattiin toisemme. (Heh, erityisesti eräs poika sai maistaa päivän tytön elämää.) Ja sitten vielä vappuvärit päähän, pinkkiä, sinistä, vihreetä... Ja siinä oli lähes täydellisen päivän kombinaatio. Jopa paritanssi oli paljon mukavampaa suukkoposkisena viiksivalluna! 

Ja olihan tässä päivässä muutakin hyvää... Sain nimittäin vihdoinkin postista kauan odottamani paketin Nellyltä; rippimekko, jonka jo kerran tilasin, mutta onnistuin tilaamaan väärän koon... Mutta virheistäni oppineena tilasin mekon ja sainkin sen puolet halvemmalla. Tilasin siis kaksi kokoa, ihan varmuuden vuoksi. Ja kuten arvelinkin, mekko oli aivan täydellinen! Nyt en malta odottaa rippijuhliani, jotka ikävä kyllä ovat vasta heinäkuun lopulla... No, odotus palkitaan, eikö vain?



Mekko tuossa tekstin vieressä ei siis suinkaan ole rippimekkoni, vaan myöskin Nellystä tilattu, kavereiden rippijuhliin ja serkun ymppäreihin tarkoitettu mekko. Rippimekkoni, hieman surkeasta kuvakulmasta tosin, on tuossa tekstin alapuolella.

 

Näissä kuvissa ja tunnelmissa onkin hyvä siirtyä viettämään työnteon juhlaa; aika ironista, että 'juhla' ja 'työnteko' on sotkettu keskenään... Mutta joka tapauksessa, hyvää ja iloista vappua jokaiselle, muistakaahan syödä paljon munkkeja!

PS. Älkää kuitenkaan juoko liikaa simaa, se saatta alkaa hikottamaan...

I wanna stay inside all day

Heyaa, taas kaikille tasapuolisesti. Kuten saatatte päivämääristä huomatakin (tai jos vaivauduitte lukemaan aiemman postauksen huolella), en kerennyt millään eilisen aikana kirjoittaa mitään; vaikka aikaa olisikin ollut puolisen tuntia, voin sanoa että tällä perfektionistiluonteella ei tehdä postauksia aivan hetkessä. Niin, eiliseen päivään ei tosiaankaan sisältynyt juuri muuta kuin semmoset kuus tuntia bussissa istuskelua ja muutama peli, jotka kyllä meni omalta osaltani aivan päin seiniä. Lohduttavaa kuitenkin on, että voin laittaa huonon pelimenestyksen syyksi toissapäiväisen divaripelin, jonka takia jalat ei toiminut ollenkaan niin kuin niiden pitäis toimia.

                            "You're beautiful, no matter what they say. Words can't bring you down."

Pääsin siis illalla nukkumaan noin kello ykstoista ja risat, aamulla herätys sitten vartin yli seiska... Ja heti siitä asti kun nostin ekan koipeni pois sängystä, tuntui kun olisin raahannu jaloissani kahta sadankilon jauhosäkkiä. Onneks tänään sain vapautuksen harkoista, ihan syystä; viime viikolla ainoa vapaapäivä oli keskiviikko, jonka senkin vietin pikkusiskon joukkueen harkoissa. Niinpä ajattelin viettää tänään virallisen LAZY DAYn; en tee muuta kun istun, luen ja nukun. Vaikka, toisaalta, voisinhan mä lähtee tekonurmellekin...

                                       
Ennen kun joku ennättää mielessään pohtia tuota ylempää kuvaa, se on taidonnäyte upeista kampaajanlahjoistani. Niin, kampaajahan onkin toiveammattini ja kaikkea... Toivottavasti ymmärsitte sarkasmin. Joka tapauksessa, pääsin testaamaan suoristusraudankäyttötaitojani oikein kunnolla, kun jouduin (JO TOISEEN KERTAAN!) taiteilemaan siskolleni kiharat. Ensimmäinen kerta oli aivan katastrofi; sisko näytti lähinnä siltä, että oli saanut variksenpesän päähänsä... Nytpä pistin sitten kaikki taitoni peliin ja tadaa! Tuloksena puolittain kiharat hiukset ja kaksi aivan eri tasoilla olevat kiemurajutut. Ja nyt harkitsen vakavasti oikean kiharrinsauvan ostamista, heti kun saan jostakin rahaa moiseen...

                        "Truly great friends are hard to find, difficult to leave and impossible to forget."

Mä oon pettyny. Kuvitelkaa, odotin mun Nellystä tilaamaani rippimekkoa koko päivän ja kun tuun kotiin hengästyneenä ja intoa täynnä, odottaen, että pääsen sovittamaan... Ne ei olekaan tulleet. Ja jos ne ei tuu huomennakaan... En tiiä mitä teen. Todennäkösesti stressaan koko vapun, jos ne vaikka on eksynyt matkalla taitaitai.... Se mekko. On. Mun elämäni. Rakkaus. Kysykää keneltä vaan, kun luulin että niitä mekkoja ei ole enää, rupesin melkein itkemään kuin mikäkin vauva. Ja kaiken lisäksi menetin puolet Remix-pussistani parempiin suihin.. Terveisiä vain teille, te ihanat karkinhimoset ystäväni. Mäkin rakastan teitä.

Ja nyt siirryn sohvalle, lukemaan, nukkumaan, katsomaan TVtä.. Sayonara, te raskaan työn raatajat, tämä likka ottaa rennosti! Aini, ne läksyt....

We came, we saw, we tried

Hejsan taas, oliot ruudun toisella puolen! Tän hetken fiilikset on aika sekavat; toisaalta oon aika tyytyväinen, jopa ilonen, mut toisaalta ärsyttää ja ärsyttää ja ärsyttää vielä vähän lisää... Ehkä syyt tähän tunnekirjoon johtaa tonne tänpäiväseen peliin VIFKIä vastaan. Vesisadetta, vähän lisää vesisadetta... Taispa siellä aurinkokin vähän paistaa, mutta pelin tiimellyksessä ei sitä paljoakaan kiitelty.. Päinvastoin, auringon takia en nähnyt, minne pallo millonki meni...

                                  "As soon as I step on the soccer field, we are no longer friends."

Mun osalta peli meni hyvin; sain jopa tehtyä elämäni ensimmäisen divarimaalin. Ennen kuin joku paikalla ollut paljastaa, niin myönnän, olisi ollut mahdollista tehdä myös pari maalia lisää ton yhen kumppaniks... Mainitaan nyt vaikka yks vapaapotku kahestakympistä, joka  kyllä lensi nätisti ja muuta, mutta ei koskaan päässyt maaliviivan ohi.... Niin, peli päätty siis 1-3, VIFKille, kuten tekstin sävystä voi päätellä. Numerot ei silti kerro mitään tosta pelistä, mä oon yhä vakaasti sitä mieltä, että me oltiin parempia. PALJON parempia.

                                             "Football is not just a sport, it's a lifestyle."

Huomenna lähenkin sitten Kouvolaan. Aikasin aamulla. Iso-iso-iso DISLIKE. Mainitaan vielä tässä vaiheessa, että pelipaikkani on kärki. Ja jos joku ei ymmärrä tuota käsitettä, niin sanotaan vaikka, että se on se pelaaja, jonka PITÄIS tehä maaleja. Kyllä, tarvitsen maalintekoharjoitusta. Mutta asiasta kolmanteen, niin huomenna siis bussi suuntaa keulansa Kouvolaan Laura Kalmari (Suomeksi tyttöjen seurajoukkueiden SM-kisat tai jotain sinne suuntaan)- karsintoihin. Kaksi peliä, ei hyvä. Jalat nyt jo tästä pelistä tohjona, eikä mitään motivaatiota pelata laitalinkkinä, kymppinä eikä varsinkaan alempana keskikenttänä. Jos joku innostuu kirjottamaan adressin sen puolesta, että saisin pelata kärjessä.. Kiitän.

Ja nyt keskityn palautumaan niin fyysisesti kuin henkisesti, istuen, nukkuen ja tietenkin nauttien puoli litraa Novelle Plus magnesium+C-juomaa. Näissä tunnelmissa, öitä ja heippa. ; 3

New Beginnings

                                "This song is my favourite because it describes exactly how I feel."
 
Howdy, ihmiset, avaruusoliot, eläimet sun muut! Täällä, ruudun toisella puolen, näpyttelee 15-vuotias tyttö, joka jostain syystä (syytä ei kannata kysyä minulta, en tiedä itsekään vastausta) erehtyi aloittamaan blogin kirjoittamisen. Ei, minkäänlaista kokemusta en omaa niin profiilin lukemisesta saatikka moisen kirjoittamisesta, joten ymmärtänette tämänkin tekstin kirjoittamisen vaikeuden (Kyllä, mietin jopa alkutervehdystä yli viisitoista minuuttia). Näinpä päätin vain kerätä tässä vaiheessa muutaman faktisen tosiasian itsestäni tähän ekaan postaukseen, tietenkin toivoen, että en saa näyttämään itseeni aivan luuserilta.

                                                               "This is me, this is real."

                           Noniin, koska olen laiska kirjoittamaan, listaan muutaman asian itsestäni.

   x Ekana on pakko mainita musiikki, erityisesti sydäntä lähellä on Ed Sheeran & Maroon 5
   x Jalkapallo on yksi asia, mitä ilman en voisi elää. Tällä hetkellä pelaankin B-tyttöjen ykkösdivaria.
   x No, tätä tuskin tarttee paljon selitellä... Rakkaat ystävät, joiden nimiä tuskin tarvitsee mainita.. Puspus,           rakkaat. <3
   x Perhe on tärkeä, ylläripylläri.
   x Asun siis Keski-Suomessa, joten kyllä, olen tynnyrissä kasvanut ja ylpeä siitä.
   x Omistan koiran, kääpiövillakoiran & cavalierin sekoituksen, 8wöö Sulo-herran.
   x Rakastan matkustamista, erityisesti lämpöä, merta....
   x FC Barcelona, vaikka häviäisivät Bayernille toistamiseen, sydän sykkii silti sinipunasena. <3
   x Ja kyllä, Barcelona on muutenkin maailman upein kaupunki.
   x Kirjoittaminen on tärkee osa mua, rakastan sitä, kun saan purkaa tunteeni johonkin ja elää hahmojeni kanssa, olemalla kuitenkin mä.
 

                                                                 "I miss being a kid."

Tässä jotain mun elämästä, kenties jaksan väsätä vielä jotain kunhan pääsen kotiin tuolta sarjapelistä. Mutta tässä kaikki tältä erää, c-ya. ; 3